Tänään on 17.10.2019 09:15 ja nimipäiviään viettävät: Saana, Saini ja Saga. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Uranaisen odotus - 9kk projekti:

Ensimmäinen yhteinen kuukausi

Julkaistu: · Päivitetty:

Ensimmäinen yhteinen viikko meni melkein sairaalassa kokonaan, torstaista tiistaihin. Torstaina oltiin katetrin vankina sängyssä, en nähnyt tyttöä enää illalla joka harmitti. Perjantaina äiti kävi niin kuin tottakai miekkonenkin, imetettiin ekaa kertaa. Lauantaina opeteltiin olemaan äiti niin kuin sunnuntainakin. La-su välisenä yönä päästiin happiviiksistä, sunnuntaina saatiin oma huone ja päästiin eroon antibiooteistakin. Maanantaina pääsin tytön kanssa kokeilemaan eloa ilman hoitajien läsnäoloa ja yökin oltiin yhdessä. Tiistaina päästiin kotiin :) Kuitenkin kun kotiin saavuttiin oli olo maailman ihanin, samalla epävarma mutta kuitenkin niin ihana. Onnistunkohan mä nyt tässä kaikessa mitä multa vaaditaan? Osaankohan mä nyt varmasti kaiken tarpeellisen? Ja muistanko tehdä kaiken jotta rakas lapsi voi hyvin? Olin saanut niin paljon ohjeita sairaalalta jotta muistanko niistä edes murto-osan ja muistanko kertoa kaiken miekkoselle... Kysymykset painoi mieltä jatkuvalla syötöllä, väsy puski pintaan ja turhautumisen tunteitakin tuli kun ekoina päivinä kotona pyrki vain tekemään kaiken täydellisesti! Itku oli muutenkin herkässä joka asiasta, onneksi on tuo miekkonen joka loi uskoo muhun joka hetki että kyllä me pärjätään. Miekkonen myös hoiti kotia hienosti kun mä olin tikkieni kanssa hieman poissa pelistä vielä enkä jaksanut tehdä juuri mitään muuta kuin istua sohvan mutkassa ja nukkua. Hän teki ruuat, kävi kaupassa, hoiti linnut, vaihtoi vauvalle vaippoja ja oli muutoinkin täydellinen! En olis enempää hältä voinu pyytää ku hän oli vaan niin ihana ja auttoi pyytämättäkin. Iso kiitos hälle siitä! Pikku hiljaa kuitenkin mun oli päästettävä suurimmasta avusta irti ja alkaa tekee itsekin asioita, koska taloakin piti rakentaa! Toisella viikolla yritin jo itse tehdä hieman ruokaa ja kävin kerran kaupassakin hakemassa tortilla värkit. Oli kyllä ihana päästä vähän ihmisten ilmoille vaikkakin vain lähikauppaan mutta siltikin ja ilman vauvaakin vielä. Autolla ajo oli jotain tosi outoa. :D Vauvan kanssa arki oli kuitenkin alkanut sujumaan hyvin, ei juurikaan moitteita ollut. Kiltti lapsi, ei pitänyt turhia yöllä hereillä ja muutenkin päivät meni kivasti. Neuvolantäti ja perheavun henkilö kävivät meillä myöskin. Käytiin läpi lapsen heijasteet ja refleksit, iho ja kaikki muut jutut. Tarkistettiin myös tuo alapää jotta se on alkanut tervehtyyn eikä tikkien aukeamisella ole paranemiseen suurta vaikutusta eikä jo alkanut tulehdus vaadi lääkitystä, ei vaatinut. Muutoinkin keskusteltiin kovasti kaikista asioista, sain kysyä kaikesta mitä mielessä oli ja he kertoivat mitä seuraavaksi vauvan kanssa tulee eteen. Napatynkä lähti 29.09.2016 eli jo reilu viikko synnytyksen jälkeen. Sanoivat jotta voi viedä pitempään koska tyttö oli antibiooteilla. Mutta ei sitten vienytkään. Verta tihkutti noin viikon tyngän lähdön jälkeen muttei tukehtunut kuitenkaan. Ensimmäisen kuukauden blogikirjoitus jäi vähän kesken tuolloin joten kirjoittelen tätä nyt sitten vähän jälkikäteen lisää... jos vain kerkiän ja muistan, täytyy katsoa kuvien perusteella mitä ollaan tehty jne jne... 

Avainsanat: hoitaja hetki hereillä henkilö elo blogikirjoitus auttaa auto arki alapää ajo 2016 hän huone päästä pyytää peli onni olo olin ohje nukkua muut murto multa mitä miekkonen me läsnäolo lintu lapsi kysyä kysymys kuukausi kotona kirjoittaa kiltti keskustella kertoa kauppa katsoa itku istua iso ilta iho ihminen ihana äiti yhteinen voi viikko viedä vauva vanki vaihtaa vaatia usko tässä tyttö turhia tuli sänky synnytys sohva sairaala ruoka rakas


blogivirta.fi