Tänään on 15.10.2019 09:00 ja nimipäiviään viettävät: Helvi, Heta, Hedvig ja Hedda. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Uranaisen odotus - 9kk projekti:

Sairaalassa eloa, oloa ja ihanat hoitajat

Julkaistu: · Päivitetty:

Kun synnytyksestä oltiin selvitty, alkoi toipuminen.. Niin minulla ja kuin tyttärellämme.. Jouduimme olemaan sairaalassa ties kuinka kauan, pelkäsin koko ajan että ne kotiuttaa minut ennen tyttöä, onneksi niin ei tapahtunut. Tyttö syntyi torstaina 22.9 klo 07.22 aamulla, päivä meni tokkurassa niin kuin kerroinkin jo.,, Torstai-Perjantain välisenä yönä yritin jo lypsää tytölle hieman maitoa, sain kuin sainkin kokonaisen pienen ruiskun verran lypsettyä, ei se paljon ollut mutta kuulemma jokainen pisara oli tärkeä. Sain muistaakseni kokonaisen 10 milliä pumpattua ja senkin kahdesta rinnasta, Kyllä mä sitten unissani vuosin pitkin sänkyä mutta pumpattua en saanut käsin enkä koneella. Yö oli muutenkin tuskainen niin kuin kerroin, en saanut nousta katetrin vuoksi sängystä ja joka paikkaa särki aivan helvetisti, etenkin lonkkia ja selkää.. Aamua odotin kuin kuuta nousevaa... Yöllä tosiaan rukoilin hoitajaa poistamaan katetrin, mutta turhaan.. Sanoi etten ole vielä valmis leikkaus kaavinnan jäljiltä kuseksimaan yksin koska taju saattaisi mennä kankaalle... Myös kanyyliä pyysin poistamaan kädestäni kun se oli niin kipeä mutta eivät suostuneet koska ei ollut tietoa laittavatko vielä lisää verta. Hemoglobiini oltiin kuitenkin saatu nousemaan sen verran että lisää ei tarvinnut perjantaina laittaa, jos oikein muistan niin se meni jo yli sadan eli tosi kivasti.. Nyt sitten jatkettiin vaan särkylääke linjalla ja lisäksi rautapillerit jotka on mulle aivan yhtä tyhjän kanssa, ne ei yksikertaisesti imeydy muhun, en tiedä miksi mutta nokkospillerit on parempia ja ne imeytyy.. Käskin mieheni tuoda niitä kotoo sairaalalle jotta saisin hemoglobiinin pidettyä yli sadan. Pääsin perjantaina suihkuun, aaaah kuinka olin odottanut sitä hetkeä mielestäni ikuisuuden.. Sitä ennen toki pääsin katetrista eroon, kanyyli vielä jätettiin. Suihkussa oli hieman haastavaa koska en ollutkaan aivan sielun ja ruumiin voimissa, huippas niin maan perkeleesti ja olin aivan poikki, kuitenkin pysyin tajuissani ja sain hiukseni sekä hampaani pestyä. Suoritus sekin... Tiesin myös että äitini oli ostanut heti vauvan synnyttyä perjantaiksi jo junaliput jotta pääsee sairaalan vauvaa katsomaan.. Aluksi olin itse hieman että tarviiko nyt heti änkee ku olin aivan poikki torstaina vielä kun asiasta kuulin mutta perjantaina asia oli mielestäni jo ok ja ihan mukavakin että äiti tuli sinne. Sairaalalta olivat alkuun myös vähän nihkeesti päästämässä ulkopuolisia vauvan luoksen koska vauvahan oli teholla, mutta kun siellä ei ollut oikeastaan muita kuin meidän vauva ja huonekaverini vauva niin siirsivät meidän vauvat erihuoneisiin niin päästiin sitten katsomaan vauvaakin äidin kanssa. Hieno homma että oli mahdollista. Menin vauvaa katsomaan ennen kuin mieheni ja äitini saapui. Kyllä siellä itku tuli kun pienen näki. Kaikki letkut ja kaikki selitettiin nyt minulle juurta jaksaen, sekä edellispäivän voinnit yms.. Enään ne ei näyttäneetkään niin pelottavilta kun kuuli mitä ne oikein oli.. Happiviikset, nenä-mahaletku ravintoa varten ja päähän oltiin nyt laitettu kanyyli antibioottia varten. Tulehdusarvot olivat alkaneet nousta, ei paljoa mutta kuitenkin nousemaan päin niin aloittivat antibiootit varmuuden vuoksi ettei tulekaan mitään suurempaa infektiota. Sain pitää pientä sylissä ekaa kertaa sitten synnytyssalin.. Nukahdettiin siihen sitten sylikkäin nojatuoliin, mun elämäni yksi parhaista hetkistä. Se tunne kun tiesi pitävänsä pienen lähellä ja turvassa aina vaan. Sitten menin syömään polille ja mieheni käveli vastaan käytävällä, käytiin äkkiä syömässä ja takaisin teholle tytön luokse, tarkoitus oli kokeilla imetystä mutta tyttö oli jo kerinnyt vaatii ruokaa poissa ollessamme, joten imetys sitten jäi... siinä me sitten syliteltiin vauvaa, isikin sai vihdoin pitää tytärtään sylissä Nyt äidilläni oli paksu villapaita ja takki niskassa, sinä aikana tuli kunnon syksy kun oltiin tyttöä synnyttämässä näköjään :D Sitten päästiin äidin kanssa käymään katsomassa vauvaa, äiti oli päättänyt että hänestä käytetään sanaa mummi. Tämä oli lukenut kortissa mutta en ollut sitä lukenut koska mieheni oli sen katsonut ja ajattelin että kerkiän kyllä sitten illalla tutkimaan jos jaksan, väsymys nimittäin painoi kovasti. Äidillä oli kyynel myöskin silmäkulmassa kun vauvan näki, oli kovin koskettava hetki itse kullekin.. Sitten pitikin kokeilla sitä imetystä... Voi herra jestas sentään kun se eka imu tuli niin olin aivan shokissa että johan löytyykin imukykyä. Syöttäminen meni päin pyllyä eikä heti onnistunut mutta likka kyllä tiesi mitä pitäisi tehdä. Mut kerkes likka imasemaan sen kerran oikein kunnolla että hyvä jotten itse pissannut housuuni, mieskin sanoi että mun ilme olisi pitänyt saada kameralla ikuistettua. :D Sitten kello lähentelikin jo seiskaa kun äidin juna kohti tamperetta lähti, miekkonen lähti viemään sitä sinne ja mä jäin syömään iltapalaa.. Sairaalalla oli kyllä koko ajan ruokaa... Perjantai oli varmaankin se hektisin päivä ja samalla rankin.. Sitten alkoi oikein kunnolla toipuminen, Kärräilin teholle pyörätuolilla ja kävin pumppaamassa maitoa vauvan vierellä. Maitoa kun ei tullut tipan tippaa muualla, sanoinkin että mun tissini luulee että muut osaston vauvat varastaa maidon... Mutta siellä tytön vieressä molemmat rinnat vuotivat valtoimenaan, sain ekan kerran pumpattua muistaakseni 60 milliä kun olin siinä vieressä.. Vielä ei tytön kanssa imettäminen oikein sujunut kunnolla ja tyttö väsähti heti, sekä satuin sinne aina vähän väärään aikaan ennen kuin rytmi löytyi ja likka alkoi voimaan paremmin.. Myöskin happiviiksien kanssa imettämistä oikein suositella, opetella vähän voi mutta hengitys kun ei ole niin hyvää vielä niin sitten imeminen ei välttistä suju hyvin. Niin meilläkin kävi, happiviikset olivat vielä paikallaan mutta niissä ei mennyt enää juurikaan lisähappea ja päätettiin taas imettää, imetys ei sitten sujunut ja happisaturaatio laski taas. Eli imetyksen vuoksi otettiin hieman takapakkia, sitten päätettiin että imetetään vasta kun viiksistä ollaan päästy eroon. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä hoitajat olivat saaneet happiviikset sitten kokonaan pois, sekä lääkäri päätti sunnuntaina että se on viimeinen antibiootti päivä jottei enempää tarvita. Mikä onnen päivä! Tulihan siinä itku kun lääkäri kertoi että tyttö voi todella hyvin jo, että nyt pitäisi sitten alkaa vierihoitamaan ja opetella yhteiseloa, syömistä ja arkitoimia. Kuitenkin mulle koko ajan väläyteltiin omalla polilla kotiuttamiskorttia, olin jo aivan paniikissa että mitä teen jos mut kotiututetaan että kuinka mä vierihoidon sitten hoidan. Sain kuitenkin olla maanantaihin koska tytön vointi oli parantunut oletettua nopeammin, mutta maanantaina saisin kuitenkin lähtöpassit omalta poliltani ja joutuisin sitten sairaalahotelliin. Sunnuntaina oli tarkoitus sitten opetella imettämistä. Sitten kun menin teholle ei tyttöni enää ollutkaan huoneessaan, pelästyin kovasti alkuun että mitä ihmettä. Kunnes näin hoitajani käytävällä tulevan minua vastaan hymy huulilla ja tiesin että ei ole mitään hätää vaan nyt on jotain hyvää tapahtunut. Tyttö oli päässyt tosiaan kaikista letkuista eroon, niin nenä-maha letkusta kuin happiviiksistä, enää oli vain jalassa happisaturaatio-syke jutska kiinni, ei enää lämpösänkyä tms, Tyttö odotti minua uudessa huoneessa, vierihoito-huoneessa. Siellä oli sänky, oma ihana tyttäreni ja pääsin heti imettämään sekä iho-iho kontaktiin tytön kanssa. Laittoivat tytön vaippasilleen ja vasten minun ihoani pyjaman sisään. Siellä sitten otettiin päikkärit taas yhdessä lämpimässä peiton alla. Ja tottakai taas täytyi vähän itkustaa.. :) Siinä mä sitten olin päivän ja opeteltiin imetystä joka meni suhteellisen hyvin. Pumppasin myös maitoa ja sitä tuli paljon. Vielä en saanut jäädä tytön kanssa yöksi vaikka kovin olisin tahtonut mutta sainpahan maitoa niin paljon että se riitti koko yöksi ja aamuksikin. Toki lähdin teholta vasta joskus 11 aikaan illalla kun olin ruokkinut likan ja pumpannut rinnat tyhjiksi. Jouduin pumppaamaan molemmat rinnat samaan aikaan koska maitoa vaan valui pitkin lattioita. Yöllä yritin taas huoneessani pumpata maitoa mutta ei sitä tullut lainkaan kun en ollut tytön vieressä. Toki valutin sitten kaikki pitkin sänkyä. Lääkäri myös teki tytölle maanantai päivän aikana tarkastuksen, terveen paperit sai ja sanoi että keskiviikkona viimeistään päästään kotiin. Itku tuli tottakai siinäkin kun olin niin onnellinen asian suhteen vaikka samalla todella huolissani mihin minä joudun kun en tahdo kotiinkaan ennen tyttöä koska kotimatka oli niin pitkä että en pysty vierihoitamaan ellen ole lähellä... Seuraavana päivänä eli maanantaina tiesin että joutuisin polilta pois ja se oli vähän vielä auki että mihin pääsisin, sain heti aamusta tietää että pääsen vierihoitohuoneeseen että siellä olisi tilaa. Se ei ollut sama huone missä olimme viettäneet edellisen päivän vaan se oli sellainen kodinomainen huone jossa hoitajat eivät enää tule käymään muutoin kuin illalla ja aamulla, muutoin piti elää niin kuin kotona olisi ja saada lasta ruokittua niin että paino nousee yön aikana hieman. Ettei se saisi tippua ainakaan. Siellä mä hoidin päivällä tyttöä, roudasin kamani toiselta osastolta toiselle ja aloin valmistautumaan yöhön.. Voi luoja sitä omalta osastolta lähtöä, yritin kovasti kiitellä hoitajia, kätilöitä ja kaikkia mutta itkemiseksihän se meni. Hyvä kun sain oikeasti kiitettyä koska en meinannu sanoja löytää kuinka kiitollinen olin... Oli kyllä todella surullista lähteä sieltä vaikka ilolla lähdinkin, jotenkin olin niin kiitollinen vaan kaikille, Sitten mä siellä teho-osaston puolella mietiskelin että mistä saisin sinne iltapalaa ja kuukautissiteitä jotka ei olisi sellaisia helvetin vaippoja, iho ei enää kestänyt niitä. Onneksi oli Elina, ihana ystävä joka suostui tuomaan mulle väli- ja iltapalaa sekä kuukautissiteitä. Tikit oli niin hellänä pillussa että ohuet siteet oli luksusta :) Elina oli myös ensimmäinen ystävä joka tytön tapasi. Oli kovin otettu pikkuisesta... Siellä me juteltiin muutama hetki omassa huoneessa tytön nukkuessa. :) Neljän tunnin välein mun piti ruokkia tyttö ja olin laittanut herätyskelloa soittamaan jotta varmasti osaan ja herään mutta eihän niitä tarvittu ollenkaan kun tyttö ilmaisi itse n. 3 h välein että nyt tissi suuhun. Mä sain imetettyä hyvin ja vaihdettua vaipat koko päivän sekä yön, uskalsin jopa aamusta käydä suihkussakin niin että tyttö oli nukkumassa. Yön aikana vuodin maitoa imetyksen lisäksi niin paljon että sotkin sairaalan 4 yöpaitaa, oli hoitajalla ihmetystä kun yöpaitoja oli siellä täällä kuivamassa aamulla kun se tuli sinne. Yö meni hyvin, likka söi, mä sain nukutuksi vaikka pelkäsin että stressaan niin paljon että en nuku hetkeäkään. Kuitenkin olin itsekin vielä sen verran toipilas että väsytti senkin vuoksi. Aamu jännitti kovasti kun hoitaja ja lääkäri tulisi antamaan palautetta yön sujuvuudesta, punnituksen olin tehnyt jo itse kun hoitajani käski sen tehdä illalla. Oli muuten maailman paras hoitaja siellä, Minttu. Sen ei pitänyt enää tulla töihin vaan sen piti tulla vasta tiistaina yöhön mutta se oltiin soitettu sinne töihin ja tuli sitten vielä maanantaina illalla tervehtimään mua, meinas itku tulla siinäkin kun näinkin sen vielä kerran kun luulin ettei välttistä enää tavattais kun se sanoi mulle että jos meillä menee vierihoidossa hyvin niin ehkei enää tiistai iltana sairaalalla olla. Tosiaan siitä sitten tiesin että tiistai aamun lääkärin käynti olisi todella se hetki kun saisin kuulla päästäänkö oikeasti jo tiistaina kotiin vaikka tarkoitus oli lähteä vasta keskiviikkona. Aamua jännitin todella paljon. Tiesin ettei paino saisi tippua liikaa yön ainaka, eikä se sitten tippunutkaan. Saatiin lupa lähteä kotiin, voi sitä onnen määrää!!! En voinut uskoa sitä todeksi ja voi sitä itkun määrää!!! Olisin kovasti tahtonut että Minttu-hoitaja olisi ollut siellä silloin jotta olisin päässyt häntä halaamaan ja kiittämään henk koht. Käskin mieheni tuoda minulle jotain kiitos-lahjaa jonka voisin jättää Mintulle. Hän toi sydämen mallisen geisha suklaa paketin, kirjoitin siihen kiitos kirjeen mukaan ja se oli lyhyt ja ytimekäs koska en vain löytänyt sanoja. Olin vaan niin kovin kiitollinen siitä kaikesta mitä Minttu mulle opetti, neuvoi ja myöskin kuinka hän hoiti meidän tytärtä. Tottakai olin kiitollinen myös muillekin mutta etenkin Mintulle koska hän oli meidän hoitajamme. Kotiin paluu alkoi siis tiistaina ja jänskätti kuinka automatka menisi. Hienostihan se meni.. Vähän reilu puolen välin pysähdyttiin kun mies kävi kaupassa ostaa ruokaa, siinä jouduin imettää tyttöä hieman.. Sitten matka taas jatkui ja kun saavuttiin meidän kotikuntaan tulikin tytön nenään kamalat hajut.. Perunamäskit oltiin juuri sammiosta tyhjennetty ja voi vie kun tyttö haisti sen tujun tujauksen niin naama meni mutrulle ja itku tuli :D Tervetuloa kotiin rakas tyttäremme

Avainsanat: huoli homma hoitaja hieno hetki herätä herra hemoglobiini haastava geisha elo ellen eka aamu iho ihme ihana hätä häntä hän hymy huuli huone pitää pieni pidättyä perjantai peittio paras parantua paperi palaute paksu paketti paino ostaa osasto ostasto opettaa opetella onni onnellinen olo olin odottaa nukkuminen nukkua niska neuvoa nenä naama muutama muut muualla mummi mitä minä minttu mies miekkonen me matka maito maha maanantai löytää lääkäri lämmin lähteä lyhyt luulla lupa luoja luksus linja leikkaus lauantai lattia lasta laski laittaa lahja käydä kyynel kuu kuulla kotona kotimatka kortti koko kokeilla kello kirje kipeä kiitollinen kauppa kangas kamera jättää jännittää jälki juna jokainen itku imeytyä imetys imettää ilme ilta suositella suoritus sunnuntai suklaa sujua suihku suhde soittaa sinä sielu sairaala saada rytmi ruumis ruokkia ruoka rinta ravinto rakas päästä päähän päivä päikkäri pyytää tahdo särki sänky synnytys syli syksy syke sydän suu surullinen äiti ystävä yksin väsymys vointi voima voi villapaita viimeinen vauva vauvaa varastaa valmis uskoa töihin tyttö tytär tyhjä tutkimaan turva tuoda tunne tuli torstai toiselta tissi tiistai tietää terve teho teen tarvita tarkoitus takki


blogivirta.fi