Tänään on 20.10.2019 09:41 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Uranaisen odotus - 9kk projekti:

Musta tulee äiti, vol 2..

Julkaistu: · Päivitetty:

Tai niin luulin.. Saimme tietää että odotamme toista lasta, ensin olin hieman että oikeesti apua mitäs nyt.. Olin onnellinen, mutta olin silti sekaisin että onko musta oikeasti kahden lapsen äidiksi ja etenkin että kestänkö odotusaikaa. Ajoittain oli olo, että ei, en haluakaan tätä. Etenkin silloin, kun väsymys ja paha olo oli pahimmillaan ja silti piti pystyä esikoista hoitamaan. Kuitenkin halusin silti vaikka välillä tuskaa olikin. Kuitenkin aloin vuotaan verta, sitä kesti 3 päivää, mutta ultrassa näkyi silti että pienellä sydän löi ja kaikki oli kuitenkin hyvin. Selvisimme säikähdyksellä ja kaikki oli hyvin. Nyt todellakin tiesimme, että oikeasti olimme valmiit lapsen tuloon ja olimme onnellisia. Sitten tuli keskiviikko, niskapoimu-ultran aika. Olin onnellinen, että näen pienen jälleen. Mutta kun ultran aika tuli niin sieltä ei enää löytynyt sydänääniä, ei virtauksia, ei mitään elämiseen liittyvää. Pieni oli kuollut sisälleni. Suru oli kamalin mitä tiesin, ahdisti ja itketti. En tiennyt mitä tehdä ja kuinka toipua. Lapsi oli kuollut jo viikkoa aikaisemmin sisääni, viikkoja oli tuolloin 11+1, tuona keskiviikkona oli 12+1. Koitti perjantai jolloin aloin saamaan lääkitystä jotta saamme sikiön synnytettyä pois. Kivut olivat kamalat, sitä kesti n. 8 tuntia ja niin lapsi oli ulkona. Oloni oli entistäkin tyhjempi. Nyt se oli oikeasti tapahtunut. Enää ei ollut mitää, ei mitään, vain tuskaa. Nyt on kulunu pian viikko siitä kun saimme tietää lapsemme olevan kuollut. Tuska on helpottanut mutta suru on hirveä! Emme tiedä olemmeko halukkaita yrittämään enää uudelleen vaikka mieleni sitä toivookin. En vain tiedä olenko enää valmis siihen pahoinvointiin ja kaikkeen muuhun. Mieheni ei ole tällä hetkellä enää halukas yrittämään ja se tekee minut entistä surullisemmaksi. Edes tieto siitä että ehkä voisimmekin yrittää jos siltä tuntuu tekisi mielestäni paremman mutta tieto etten enää saa rakastettuni kanssa lapsia, sitä yhtä, jonka perheemme nyt jäi vajaaksi satuttaa. Itse en koskaan ole voinut kuvitella itseäni kahden lapsen äidiksi mutta nyt kun tämä kaikki tapahtui, en osaa enää ajatella itseäni vain yhden lapsen äidiksi. Minulla riittäisi rakkautta vielä toisellekin. Tahtoisin imettää, katsoa pientä omaa lasta sylissä jonka olen rakkaani kanssa luonut, saada esikoiselle leikkikaverin ja sisaruksen jonka kanssa jakaa surut ja murheet teininä. Nyt kaipaan toista lasta vaikken itse vielä tiedä pystyisinkö siihen kun sen aika koittaisi, mutta tällä hetkellä on tällainen tunne. Mutta nyt kun keskenmeno tuli, tuska ja suru jäi, en voi muuta sanoa kuin että pieni olisi ollut yksi maailman rakkaimmista ja häntä kaipaan suuresti Äiti rakasti sinua sen pienen hetken kun kanssani kuljit, äiti rakastaa sinua edelleen pieni enkelini

Avainsanat: keskiviikko katsoa kaivata jakaa imettää häntä esikoinen apua ajatella aika ahdistua musta mitä mieleni mies luoda lasta lapsi kuvitella kuollut kipu tietää tieto tapahtua syli sydän suru sekaisin saada rakkaus rakastaa pystyä pieni perjantai perhe paha onnellinen onko olo olin äitiys äiti keskenmeno kaipuu yrittää väsymys voi viikko valmis tuska tunti tunne tuli


blogivirta.fi