Tänään on 13.11.2019 09:22 ja nimipäiviään viettävät: Kristian, Ano ja Krister. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Uranaisen odotus - 9kk projekti:

Loppuraskaus ja odotus

Julkaistu: · Päivitetty:

Lapsi on nyt jo siis syntynyt, mutta en enää loppu vaiheessa kirjoittanut tätä koska asia vain jäi.. Kirjoitan nyt jälkikäteen tuntemuksiani mitä muistan ajalta rv34 eteenpäin. :) Jokaisessa ultrassa kaikki näytti joka kerta hyvältä, näitä tarkastuksia tehtiin 2 viikon välein. Lapsi kasvoi hyvää vauhtia muttei kuitenkaan liian isoksi. Arvio oli että 3,7-4 kiloinen lapsi pitäisi syntyä, riippuen kuinka istukka toimii loppu raskaudesta. Istukka toimi koko raskauden hyvin joka oli tietenkin hyvä asia, itseä vain pelotti että kuinka iso lapsi sieltä oikeasti tulisi. En uskonut ennustukseen lainkaan. Koko ajan musta tuntui että kannan paljon suurempaa lasta kuin kätilöt/lääkärit ennustivat. Viikolla 36 lääkäri sanoi että lapsi on suhteellisen hyvän kokoinen, että nyt ei enää tosissaan pidäteltäisi jos lapsi päättäisi syntyä mutta hyvä olisi jos vielä viikon pitäisin pientä sisälläni että vk 37 on sellainen että riskit on todella pienet enää ongelmiin. Saimme myös tietää että lapsella on suhteellisen iso pää, joka kuulemma helpottaisi synnytystä. Ja kroppa olisi suhteellisen siro mutta pitkä, ettei ole lähelläkään sokerilasta joka tietysti oli erinomainen uutinen. Iso pää kuitenkin mietitytti itseä, lääkäri kuitekin tutki että sen pitäisi vielä mahtua minusta pihalle ja suositteli alatiesynnytystä. Itkut väännettiin ja pelosta puhuttiin, sitä käsiteltiin ja sain taas rohkeutta jatkaa ajattelua että alateitse lapsi tosiaan tulisi pihalle.  Olin jo itse alkanut perääntymään ajatuksesta ja alkoi tuntumaan että sektio olisi vain ainoa vaihtoehto, koska pakokauhu alkoi vyöryä ylitsepääsemättömäksi. Miehellekin asiaa itkin ja yritin selittää tuntemuksiani, kuitenkaan osannut pukea niitä täysin sanoiksi ja ehkä osittain mieheltä jäi ymmärtämättä se kuinka paljon synnytystä tosissani pelkäsin. Kuitenkin hän yritti parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtää ja kannustaa, sanoi että alateitse olisi hyvä mutta jos oma pääni ei enää pysy kasassa ajatuksen kanssa, ei sektio minusta huonompaa äitiä tee.  Palataan vielä lääkärin vastaanotolle, siellä lääkäri kertoi että joskus raskauden ajan diabeetikkojen raskauden käynnistetään jo viikolla 38 eli kahden viikon päästä. Tämähän alkoi sitten tosiaan vielä enenmmän jännittää. Sanoivat että voimme seuraavan kerran ottaa laukun jo mukaan kun kahden viikon päästä laitokselle tarkastukseen tulisimme. Että on pieni mahdollisuus että osastolle jäisimme. Kotiin palattuani pakkasin laukun loppuun jota tosin olin aloittanut jo hieman aikaisemminkin.  Kaksi viikkoa tuntui ikuisuudelta.. Lonkat olivat kipeät, nivelet paukkuivat, joka paikkaa turvotti, närästystä oli aika ajoin, yöt oli vaikeita nukkua ja jatkuva kusihätä oli armoton. Muksu liikkui välillä todella rajusti masussa ja koko vatsa heilui hullunlailla, kuitenkin pienet liikkeet tuntuivat päivä päivältä vähemmän koska tilaa oli paljon vähemmän. Musta tuntui että lapsi kasvaa aivan hirvittävää vauhtia ja pakokauhu alkoi pikku hiljaa vallata uudelleen.  Muutaman kerran tuli supistuksia ja välillä rajujakin. Sitten parina aamuna ja päivänä tuli hieman outoa valkovuotoa/vuotoa, joka oli hieman vihertävän harmaata ja osittain myös kellertävää, luulin että se olisi lapsivettä joka tiputtelisi mutta ei ollut. Koska jos olisi ollut, olisi se jatkunut eikä loppunut kuin seinään.  Viikon 38 tarkastus läheni ja sairaala aikaisti vastaanotto aikaa, sama päivä mutta aikaisempi kellonaika, ihan vain kun oli tullut tilaa ja jos satuttaisiin käynnistämään synnytys niin olisi sitten enemmän aikaa. Kuitenkin kun lääkäri oli mut tutkinut niin kehui että kotia vaan takaisin että en ole lainkaan auennut, vai hieman paikat pehmenneet mutta täysin kiinni. Että mä olin pettynyt etten saanut jäädä jo synnyttämään, olin aivan loppu koko raskauteen ja pelkäsin että vauva kasvaa liian suureksi. Tiesin kyllä että ne supistukset mitä mulla oli tätä ennen eivät tod näk oo olleet niin vahvoja jotta ne paikkoja olisivat avanneet. Lääkäri kuitenkin ronkki mua tällä kertaa niin lujasti että paikat oli 3 päivää hellänä sen jälkeen, syyksi sanoi että yritti hieman edes auttaa josko synnytys käynnistyisi itsestään. Kuitenkin siinä kävi niin että ne pienetkin supparit mitä mulla oli ollut jäi sinne sairaalaan eikä oikein mitään sitten seuraavana kahtena viikkona ollut. Ihmettelin myös että lääkäri ei ottanut mua tämän käynnin jälkeen viikottain vaan sanoi jotta rv39 menen neuvolaan ja sitten rv40 tulen taas sairaalalle.  Näin sitten tehtiin, kaikki oli ihan hyvin viikolle 39 asti. Yritin tehdä kaikkea mahdollista mitä vain jaksoin jotta synnytys käynnistyisi itsestään. Kuitenkin viikolla 39 alkaen alkoi sokerit heitteleen, aluksi ne meni aiva liian alhaisiksi, oli pakko lopettaa insuliini. Ei auttanut muu koska verensokerien paastoarvot oli koko ajan vähän reilu 4 vain, joka on hieman turhan alhainen. Kuitenkin sitten yhtäkkiä ne heitti uudelleen häränpyllyä ja pomppaskin ylös. Insuliini äkkiä takaisin ja yritin katsoa tarkemmin mitä suuhuni laitan, vieläkin tarkemmin mitä jo tein.. En saanut sokereita hallintaa kuitenkin sairaalaan soitettuani sanoivat että ei mitään hätää että katsotaan tilannetta sitten kun tulen rv 40+0 sinne sairaalaan taas.  No sitte otettiin taas sairaalakassi mukaan viikolla 40 ja toivoin todella että nyt saisimme jäädä sairaalaan osastolle. Lääkäri tutki minut, ihmetteli sokereita, käski nostaa ilta-annoksen 8 yksikköön ja passitti osastolle, H01:lle. Siellä mulla käynnistettäisiin synnytys lääkkeillä, jee jee!!! Olin aivan onnesta soikeena mutta pelosta sekaisin. Nyt se sitten tapahtuisi, mä todellakin alkaisin valmistautumaan alatiesynnytykseen, äidiksi tulemiseen ja voihan vittu sentään, nyt alkoi pelottaa, alkoi pelottaa niin paljon että tahdoin kotiin vain! Lisää seuraavassa tekstissä... :D

Avainsanat: kehui katsoa kasvaa kassa kannustaa jännittää jatkaa itkeä iso ilta hätä hän heittää harmaa hallinta erinomainen auttaa arvio annos ajatus ajatella aika ainoa puhua pieni pettyä pari pakata ottaa osasto onni ongelma olin odotus nukkua nostaa muutama muu musta mitä mies mahdollisuus lääkäri lopettaa liike laukku lasta lapsi kroppa koko riski raskaus päästä pää päivä pukea tuntua tuli toivo tietää teksti tee tapahtua syntyä synnytys suu supistus sokeri sekaisin seinä sairaala rv äiti ymmärtää vittu viikko vauva vatsa vastaanotto vaihtoehto vaihe vahva uutinen


blogivirta.fi