Tänään on 12.11.2019 18:07 ja nimipäiviään viettävät: Virpi, Konrad ja Kurt. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Silmänkääntövankila:

Intentiomurha

Julkaistu: · Päivitetty:

Teoksen luokitteleminen teokseksi on institutionalisoitunut prosessi. Maalaus hyväksytään taiteeksi vasta kun sen tekijä on sisällä taidemaailmassa, jota varten kuvataidetta ennen kaikkea tehdään, aivan kuten kirjailijan teos ilman kustantajan logoa kannessa nähdään lähinnä harrastelijan tuotoksena. Mitä suuremman kustantajan, sen merkittävämpi taiteellinen teos on pääsääntöisesti kyseessä. Mutta kenen ehdoilla kirjoittaja silloin toimii? Onko luova prosessi vilpitön, jos sen tarkoitus on tulla kaikkien niiden portinvartijoiden hyväksymäksi, jotka on ohitettava ennen kuin matka on edennyt tekstinkäsittelystä kaupan hyllylle? Tai suoremmin: kenelle kirjoitamme kun kirjoitamme? Itse olen kirjoittanut 14 romaania, kolme novellikokoelmaa, kolme pienoisromaania, yhden runokokoelman, epämääräisen määrän runoja (joista onnistuneita on vain vähän; lyyrikkona saavutan tavoitteeni lähinnä sattumalta) ja novelleja. Jonnekin kymmenen ja kahdensadan sivun välille hyytyneitä keskeneräisiä romaaneja on arkistossani 22. Näiden lisäksi on useita tuhansia sivuja epämääräistä tajunnanvirtaa, ajatuksenjuoksua, ideoita ja katkelmia hakemistossa nimeltä "Sekalaiset". Ja tietenkin kaikki se jota olen viimeisten kuudentoista vuoden ajan syytänyt verkkoon. Kirjoistani kaksi on julkaistu, mutta itse en osaa korottaa niitä muun tuotantoni yläpuolelle. Kaikki on kokonaisuutta, jolla on yksi implisiittinen lukija: minä. Tuntuisi väärältä kirjoittaa vastatakseen joihinkin itseni ulkopuolelta asetettuihin odotuksiin. En tiedä mitä ne ovat; maailma on siihen liian monimutkainen. Jokaisella on äänensä, eikä kukaan saavuta toisen ajatuksia lopulta kuitenkaan. Kommunikointi on mahdotonta, mutta ääniä voi silti yrittää ymmärtää. Jokaisen kertomus on osa kokonaisuutta. Taiteen tekeminen on ihmiselle ominaista, mutta taiteen järjestyminen laitosmaiseen byrokratiaan ja markkinavetoisiksi kulutustuotteiksi on jotain muuta. Puhtainta taidetta on sellainen, jolle tekijä uhraa aikansa ja elämänsä siitäkin huolimatta, että tietää olevansa ainoa yleisö. Jokainen on itsensä pahin kriitikko, ehkä ainoa merkittävä.

Avainsanat: ääni yrittää ymmärtää yleisö voi verkko tuhansia tietää teos tekijä tekeminen tarkoitus taide taiteellinen taidetta sivu runo romaania romaani prosessi onko novelli mitä minä merkittävä matka maalaus maailma luova lukija kustantaja kriitikko kommunikointi kirjoittaja kirjoittaa kirjailija kertomus kansi jolla jokainen ihminen idea elämä ehdolla ainoa


blogivirta.fi