Tänään on 20.11.2019 12:28 ja nimipäiviään viettävät: Jari, Jalmari, Hjalmar ja Pontus. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Apua, Suomessa on mieskato!

Julkaistu: · Päivitetty:

Kun Ylen sivuille lävähti Suuren Vauvakatokeskustelun jatkoksi jälleen yksi postaus jossa vapaaehtoisesti lapsettomat (aka. lapsivapaat) naiset selittivät yksityisimpiä valintojaan, meikäläisen pelihousuista kuului taas rätsistä. Joten tässä ollaan ja näpytellään, samalla kun 4. satsi omenahilloa valmistuu. Ei sillä etteikö minulla olisi paljonkin tähdellisempää tekemistä kuin postaaminen (kuten olette ehkä päivitystahdista huomanneet...). Tajusin kuitenkin, että tässä keskustelussa ei tulla tätä puheenvuoroa näkemään ellen kirjoita sitä itse. Väestöpyramidi siis seisoo päälaellaan. Vauvojen tekeminen ei enää ole itsestäänselvyys, vaan yhä useampi jättää sen syystä tai toisesta väliin. No, siinä sivussa meillä tietysti on  etenkin tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia uhkaava ilmastonmuutos jota ei vieläkään millään viitsittäisi pysäyttää, sekä laitokset täynnä lapsia joita kukaan ei rakasta vaikka on heidät maailmaan saattanut, sekä työtaakan alle uupuvat lastensuojelun sosiaalityöntekijät, mutta sivuutetaan nyt ne niin kuin tässä keskustelussa on tapana. Toivottavasti niistä joudetaan keskustelemaan vakavasti kohta. Vauvakatokeskustelussa on tähän mennessä kuultu asiantuntijoita, poliitikkoja, työelämän tuntijoita ja jopa naisia itseään. Naisilta tivataan, mikä on kun eivät synnytystalkoot kutsu. Vain yksi loistaa poissaolollaan: miehet. Jo synnyttämisen nostaminen tapetille on sekä sovinistista että miehiä syrjivää, on ollut suunnilleen siitä lähtien kun tiede oppi vääntämään rautalangasta, ettei neitseellinen sikimäminen kerta kaikkiaan kuulu ihmislajin luontaiseen temppuvalikoimaan. En ole vielä nähnyt missään nuoria (ja miksei vähän vanhempiakin) miehiä joilta tivattaisiin julkisuudessa, mikä on kun ei isyys maistu. Miksi ei kiinnosta vakiintua nuorena ja perustaa perhettä niin kuin sotienkin aikana tehtiin vaikka elämä oli paljon köyhempää, kurjempaa ja epävarmempaa kuin nykyään? Että miksi nuoret miehet Suomen tuppukylistä eivät voi lähteä kaupunkiin ja kouluttautua, jos naisen saaminen on siitä kiinni? Ennen ne lähtivät vaikka Amerikkaan. Tai Ruotsiin, reippaasti tienaamaan elantoa ydinperheelleen kumminkin. Nykyään yhteiskunta ainakin yrittää tukea perheitä, yksinhuoltajakin voi pärjätä, ja epävarmuuskin on vakiintunut sillä lailla että sen voisi kokea jo tavallaan turvallisena. Pariterapiaakin on saatavilla jos rakkauteen tulee ryppyjä. Tähän voisi tietysti huomauttaa, että sotien aikaan suomalaisilla joiden teki mieli seksiä ei useinkaan oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kirmata vihille ja varautua siihen että lapsia alkaa kuulua vähän ajan päästä perästä, toivottiin niitä tai ei. Tehokkaita ehkäisyvälineitä ei ollut saatavilla, ja monelle kumppaninvalinnan vapauskin oli hyvin lyhyt jakso elämästä. Avioero oli tietysti synti ja häpeä ja siksi huonotkin liitot kestivät usein hautaan asti, ainakin paperilla. Perheiden ihmissuhdetilanteet olivat toki toinen juttu. Suuri Vauvakatokeskustelu on osoittanut lähinnä sen, että vuonna 2019 lapset ja kaikki niihin liittyvä ovat lähes täysin naisten reviiriä ja naisten vastuulla. Se on niin itsestäänselvää, että keskustelu keskittyy ihmettelemään naisten elämisiä ja tekemisiä aivan huomaamatta. Juoneen kuuluu, että nainen tietysti tekee väärin, valitsi miten päin vain. Ilmastotuholaiset lisääntyvät, tahdottomat vässykät päätyvät tekemään lapsen tai pari tilaisuuden tulleen, itsekkäät bilettäjät alkavat rintamakarkureiksi. Naisen vastuullahan nämä asiat ovat, miehille lapsia vain siunaantuu tai ei siunaannu, ja mitä ikinä sattuukaan tapahtumaan, sen on syytä olla miehille ok, sillä heiltä ei lähtökohtaisesti kysytä. Jos miehillä joku mielipide olisikin, se ei jaksa kiinnostaa koska merkitystä on vain sillä mitä nainen päättää ja haluaa yritellä. Lisäksi kaikilla ja kenellä tahansa on jumalansuoma oikeus tehdä naiselle asia selväksi ja vaatia häntä vaikka kevyen small talkin lomassa tekemään tiliä sukupuolielimensä käyttöhistoriasta ja -näkymistä. "Onko sinulla lapsia?" kysytään naiselta usein hanakammin kuin "Onko sinulla kumppania?" Jälkimmäistä pidetään jopa hiukan tungettelevana, en tiedä millä logiikalla. Romanssihan voi olla täysin platoninen ja romanttisen ihmissuhteen päänäyttämö voi hyvin olla vaikka Lohjan tori, kun taas lisääntymiskyselyt sivuavat pakostakin henkilön seksuaalihistoriaa, siis yksityisyyden kovaa ydintä. Ei, kenelläkään jolle en oma-aloitteisesti valitse kertoa, ei totisesti ole oikeutta tietää, koska minulla olisi ollut tilaisuus mihinkin, tai mitä ja miksi olen seksuaalisissa valintatilanteissa nähnyt hyväksi tehdä tai olla tekemättä, puhumattakaan siitä että kenelläkään olisi oikeutta kommentoida, selittää, ohjeistaa tai moralisoida näissä yksityisimmissä asioissa. Ei ole, ja jos joku ei kerta kaikkiaan kykene parempaa small talkin juurta keksimään, se on voivoi. Vauvakatokeskustelunkin paikka on lähtökohtaisesti täysin yleisellä tasolla, ilman yksilöiden tarinoiden vetämistä mukaan. Miehet eivät kuitenkaan loista poissaolollaan vain vauvakatokeskustelussa. Olen huomannut myös, että he pitävät yhä paljon vähemmän perhevapaita kuin naiset, ovat eroperheissä lähivanhempia paljon harvemmin kuin naiset, ja tekevät vähemmän koti- ja metatyötä kuin naiset. Omin silmin olen pannut merkille, että kun käräjillä syytetyn penkillä istuu ongelmainen nuori, paikalla saattaa olla hänen äitinsä. Nuoren syytetyn isää en ole nähnyt lastaan tukemassa vielä kertaakaan. En. Yhtään. Kertaa. Se mitä siellä on näkynyt, ovat nuoret jotka ovat traumatisoituneita ja oireilevat rajusti, koska isä on heidät hylännyt, hiljattain tai tai yli kymmenen vuotta sitten. Lapsen traumatisoitumisen kannalta ajankohta näyttäisi olevan yksi lysti. Vaikka isättömien lasten suuri enemmistö kasvaa tasapainoisiksi ja vaikka eroperheiden lasten suuri enemmistö pärjää vähintään kohtuullisesti, se pieni vähemmistö josta ei pahemmin puhuta, koostuu kuitenkin oikeista ihmisistä joista jokaisella on väliä. Jos suureen suomalaiseen perhekeskusteluun eivät mahdu miehet, jos miehet eivät mahdu -halusta tai pakosta- paraatipaikalle lastensa elämään, sillä on seurauksia. Tälläkin kertaa pahimmat seuraukset kantavat ne pienimmät ja herkimmät joilla ei ole ollut mahdollisuutta selvitä elämänsä alusta ehjin nahoin.  Niin kauan kuin keskustelua vauvakadosta voidaan käydä kuukausitolkulla aivan sujuvasti ilman että esiin nostetaan nuoret miehet, heidän toiveensa, unelmansa ja ajatuksensa, vauvakato on hyvästä. Yksi asia mitä emme ainakaan tarvitse yhtään, ovat miehet joita työnnetään statistin rooliin omissa perheissään ja lähimmissä ihmissuhteissa. Heitä nimittäin työnnetään siihen osaan täsmälleen niin paljon kuin mitä naisia vastuutetaan lisääntymisasioista, vanhemmuudesta ja kansakunnan tulevaisuudesta. Se onko syntyvyyden lasku hyvä vai huono asia, on monimutkainen kysymys. Sen sijaan selvä on, että maailmaan kaivataan kipeästi aikuisia ihmisiä jotka hankkivat tai jättävät hankkimatta lapset vastuullisesti ja harkiten ja joilla on peruskäytöstavat auttavasti hallussa. Emme tiedä, miksi vastaantulevat ihmiset ovat elämänsä eläneet, emme edes mitä todellisia vaihtoehtoja itse kullakin olisi ollut. Peruskäytöstapoihin kuitenkin kuuluu ymmärtää, että noin lähtökohtaisesti asia ei meille kuulu. Edes se jos joku valitsee avautua meille yksityisasioistaan ei ole vapaa kutsu arvostella eikä vastuuttaa. Etenkään, jos kyseinen yksityisasia sattuu olemaan sellainen johon liittyvät olennaisesti myös hänen mahdollisten kumppaneidensa yksityisasiat.

Avainsanat: lapsi käydä käräjä kysyä kysymys kuulua mies merkki lähtökohtainen lähteä lyhyt loma lohja lastensuojelu lasku onko omin oikeus nuori nuorena nostaa nainen mitä mielipide mieli postaus poliitikko pieni perustaa perhe penkki pari paperi pannu paikka oppi rakastaa päättää päästä sukupolvi sota small sivu sinä silmä seuraus selvitä seksi ryppy ruotsi rooli rautalanka rakkaus tulevaisuus tukea tori tilaisuus tietää tiede tekeminen tarvita tarina tapahtuma synti suuri suomessa suomi suomalainen voi vauva vastuullinen vapaaehtoinen vapaa valmistua valita vaihtoehto vaatia tässä työelämä ilmiöt femakkolaakso etiikka arki äiti yrittää ymmärtää yle yhteiskunta vähemmistö kouluttautua koti kommentoida kokea kiinnostaa keskutelu keskustelu keskustella keskittyä kertoa keksiä kaupunki kasvaa jättää juttu jakso isä ilmastonmuutos ihmetellä häpeä häntä huono henkilö hauta enemmistö elämä ellen avioero asiantuntija arvostella apua amerikka alusta aikuinen kutsu


blogivirta.fi