Tänään on 18.11.2019 21:23 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Rakkaudesta ja rehellisyydestä

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään minulle yritettiin kertoa, että elän raivorehellisyyteni kanssa omassa, yksinäisessä maailmassani. Sattuihan se, sen verran monta epävarmuuselementtiä uuteen elämänvaiheeseen kuuluva sosialisaatioprosessi on nostanut pintaan suhteellisen sinkkuuntumiseni (suhteellisen, sillä olen tässä hissukseen seurustellut jo puolisen vuotta Herra Kätevän kanssa) myötä.  Koska tulin yllätetyksi, suoritin strategisen perääntymisen ja aloin pistää mielessäni taas riviin elämän suuria totuuksia. Tulin siihen tulokseen, että piikki sattui koska siinä on nimeksi totta: kyllähän se kovasti siltä näyttää että minun maailmassani on paljon vähemmän väkeä kuin siinä maailmassa jossa valehteleminen on ihmissuhteiden voiteluaine, ikävien faktojen strateginen unohtelu yrittää käydä terveestä järjenkäytöstä ja rationaalisuus tarkoittaa usein kykyä johdonmukaiseen itsepetokseen. Sen pituinen sitten se totuus. Toisaalta on nimittäin niinkin, että siinä suositussa maailmassa ihmissuhteet eivät tahdo päästä edes alkuun ennen kuin totuutta aletaan väännellä ja käännellä. Ne syvenevät sikäli kun positiiviseen vaikutelmaan onnistutaan lisäämään yksityiskohtia ilman että tullaan samalla raapaisseeksi näkyviin ikävämpiä totuuksia. Minun maailmassani ihminen taas voi olla juuri sellainen ongelmakasa kuin on, ja tulla sellaisena myös rakastetuksi. Rakkaus on täällä sitä että toisessa nähdään tämän vioista, ongelmista ja painolasteista huolimatta suurta hyvää. Ketään ei houkutella eikä vietellä ihastumaan, vaan ollaan rakastettavia omana itsenään. Jos hyvää seuraa löytyy, kokeillaan minne pääsee sillä mitä on.Tutkimusmatkalla tarpeellista energiaa voi saada esimerkiksi siitä energiasta joka ihmiseltä säästyy kun ei jatkuvasti tarvitse brändätä, myydä, markkinoida ja filtteröidä itseään, jatkuvasti huolissaan tämän projektin epäonnistumisen hinnasta. Ystävyys siinä toisessa maailmassa, josta siis kuulemma olen täysin pihalla perustuu ankaraan yritykseen olla paras versio omasta itsestään. Lopputulos näyttää suunnilleen yhtä hienolta kuin tökerösti filtteröidyt instakuvat. Minun maailmassani ihmiset ovat kieltämättä kovin epätäydellistä väkeä, mutta koska heidät lähtökohtaisesti hyväksytään sellaisenaan, sillä on vain rajallisesti väliä. Totuuden valtakunnassa ei ole mitään suurta tarvetta esittää mitään tai päteä mihinkään suuntaan koska kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä epätäydellisiä ja jakavat saman hyväksynnän ja rakkauden kaipuun. Jos ei sovita yhteen, voidaan kuitenkin käyttäytyä sivistyneesti. Jos sovitaan, se on sitten niin aitoa ettei koskaan tarvitse pelätä jäävänsä kiinni inhimillisyydestä. Kokemuksesta tiedän, että sikäli kun nolottavia, vaikeita, kipeitä tai säälittäviä asioita tulee esiin, niihin suhtaudutaan lähtökohtaisen lempeästi sillä kaikki tietävät itsekin kaipaavansa aika usein lempeyttä ja viihtyvänsä paremmin jos havaittuja heikkouksia käytetään rakentamaan läheisyyttä ja myötätuntoa sen sijaan että siitä yritettäisiin väsätä aseistusta.  Niin että mitä väliä sillä on, jos siinä toisessa maailmassa on isompi väkiluku? Mitä iloa väenpaljoudesta on, jos kenenkään kanssa ei kuitenkaan voi olla aidosti läheinen? Rehellisyyteen perustuvana ilmiönähän läheisyys on siinä surullisessa maailmassa lähestulkoon luonnonlakien vastaista ja lämpimimmät tunteet kohdistuvat pakostakin aina haavekuviin, uhaten haihtua hetkessä jos eksytään liian lähelle totuutta? Voiko siellä vilpittömästi pitää edes itsestään? Eikö suuri tarve muunnella ja väännellä totuutta itsestä ja omaa tarinaansa vaadi pohjalle kohtuutukevaa annosta tyytymättömyyttä omasta mielestä todenmukaiseen käsitykseen itsestä? Koska myöskään todellisuuden perimmäistä olemusta ei ratkaista nuppilukua laskemalla, maailmaani ei myöskään voi vähätellä pois eksistenssistä vaikka se näyttäisi miten ärsyttävältä. Se että olen elänyt ja selvinnyt täällä hengissä jo kauan tämän postauksen inspiroimien tilanteiden vain syventäessä kiintymystäni, on aika hyvä todiste sen puolesta ettei maailmani jäljitä ainuttakaan todellisuuden olennaista piirrettä loppujen lopuksi yhtään huonommin kuin se maailma jossa se kuuluisa enemmistö kuulemma majailee. Maailmani on todellinen , ja siten yksi mahdollinen maailma myös niille jotka eivät ikinä osaisi elää täällä. Elämä siellä ei ole mitenkään inhimillisesti mahdotonta, eikä edes tappavan rasittavaa (ainakaan kun vertaa...). On siis olemassa maailma, jossa totuutta ei tarvitse pelätä. On olemassa maailma, jossa rakkaus on todellista ja läheisyys mahdollista jokaisessa ihmissuhteessa johon sitä kaipaa. Jos sellaisessa maailmassa haluaa elää, ei ole niin väliä sillä kuinka paljon samankaltaisuutta löytää omien ja muiden ihmisten vikojen väliltä. Sitä paremmin menee, mitä enemmän yrittää muistuttaa hyvettä, tosissaan vaikka sitten miten vaihtelevalla menestyksellä. Maailmani, josta yritän pitää kiinni, väkiluvussa voisi puolestani tapahtua vaikka millainen väestöräjähdys. Mutta vaikka vaeltelisin täällä yksin -mikä ei tietenkään pidä paikkaansa-, se olisi parempi kohtalo kuin itsensä huijaaminen näkemään läheisyyttä siellä missä siitä ei ole tietoakaan ja unelmoimaan rakkaudesta siellä mistä sitä on mahdoton löytää.  Päivän metafyysinen neuvoni olkoon siis tämä: jokainen meistä puhuu ensisijaisesti omasta todellisuudestaan käsin. Jos oman maailman todellisuus rasittaa, hyvään pyrkiminen on toimiva keino päivittää se paremmaksi. Totuuden vääntely puolestaan johtaa välttämättä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan -ja tämä on yksi niistä harvoista vakioista jotka nähdäkseni pätevät kaikissa maailmoissa.

Avainsanat: kuulua kuuluisa kohtalo kertoa keino jokainen johtaa ihminen ihmissuhde hinta herra esittää esimerkki energia enemmistö elämä annos aito aika maailma löytää lähtökohtainen läheisyys lopputulos käyttäytyä käydä kyky myydä mitä millainen markkinoida mahdoton mahdollinen sinkkuelämä rakkaus filosofia etiikka ystävyys yrittää yritys yksityiskohta yksin väliltä voi versio valtakunta vaatia tässä tunne totuus todiste todellisuus todellinen tarvita tarve tarkoittaa tapahtua tahdo suuri strateginen saada ratkaista rasitus rakentaa päästä päivä päivittää projekti pohja pitää piikki pelätä paras paikka ongelma näyttää nähdä myötätunto


blogivirta.fi