Tänään on 16.11.2019 03:25 ja nimipäiviään viettävät: Aarne, Aarno, Aarni, Arne, Arnold ja Arna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

Porilainen nurkkakirjuri Daniel Tocklin

Julkaistu: · Päivitetty:

Porin kaupungin rahastonhoitajan Emanuel Tocklinin ja ja vaimonsa Ulrica Elisabeth Mustelinin iltatähti oli 27.8.1790 syntynyt poika, joka sai nimen Daniel. Hän oli 7-vuotias äitinsä kuollessa. Puoli vuotta myöhemmin hän sai äitipuolen Anna Stina Argelanderista. Kun perhen isä oli papin poika ja paperityössä, poikien koulutus tuntuisi luontevalta. Danielia en Porin triviaalikoulun julkaistujen oppilasluetteloiden hakemistosta löytänyt, mutta yksi isoveljistään kävi triviaalikoulun jälkeen kääntymässä Turun akatemiassa ennen päätymistään Ulvilan nimismieheksi vuonna 1806. Daniel oli rippikirjojen (Porin maasrk  1816-23 s. 115 , 1829-35 s. 147 ) mukaan kahdessa pätkässä kirjanpitäjänä Tuorsniemen lasiruukilla ja näiden välissä Köyliössä. Vuodesta 1827 hän asui Porin linnankorttelin tontílla 188 äitipuolensa kanssa (RK 1824-1829 ,  1829-1835 ,  1836-1842 ) Tontti 188 karttaotteen oikeassa alakulmassa. Kaupunkikartat (kokoelma)  -  Charta öfver Sjö- och Stapel-Staden Björneborg. (Pori Iph* 3/- -) Näihin aikoihin hänet tunsi koulupoika  Carl Ferdinand Nordlund , joka kirjassaan  Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista  (1885) kertoo katselleensa usein ihmetellen erästä tavattoman pitkää miestä, joka melkein kaiken päivää vakaisesti kuljeskeli edestakaisin katuja pitkin, päässä korkea torvihattu, jota onnen kovat kohtalot olivat pahanpäiväisesti kohlineet, korkeat huippupäiset krajit (n. k. isänmurhaajat) poskilla ja aika oksasauva kädessä. Jos hänen vartalonsa yleensä oli pitkä niin olivat kasvot ja kurkku vielä pitemmät. Nenä, jonka luonto nähtävästi oli aikonut muodostaa pitkäksi ja kauniinmuotoiseksi, oli joistakin sattumista syistä ottanut kiertyäksensä ylöspäin ja muodostunut pahkaksi, joka ei suinkaan ollut kaunistuksena. Nordlundin mukaan Tocklin oli ostanut kaupungista puurakennuksen, mutta eiköhän kyse ole isänperinnöstä edellä mainitulla tontilla n:o 188. Sen "ylikerran kulmahuoneesta oli avara näköala joka suunnalle. Se huone oli siis oikea observatorium erittäin semmoisina päivinä, jolloin pahat ilmat ja säät panivat esteitä Tockelinin hupakäynnille." Tockelin'in päätoimi lienee ollut pikkuporvareille ja talonpojille kirjoitella anomuskirjeitä virkakuntiin, sekä ajaa heidän riita-asioitaan raatihuoneen kihlakunnanoikeudessa. Hän oli siis niin kutsuttu nurkkakirjuri eli sikunasihteeri. Tockelin seisoi kuitenkin korkeammalla kannalla kuin tavalliset nurkkasihteerit. Hän oli kaupungin "bel esprit", joka syntymä- ja nimipäivinä lähetti ystävilleen ja tuttavilleen sepittämiänsä onnentoivotuksia sekä suorasanaisia että runomitallisia, ynnä myös tarpeen mukaan epigrammeja ja teräviä pilkkakirjoituksia. [...] säätyhenkilöt kaupungissa, jotka tavallisesti olivat T:nin epigrammien esineenä, väistivät häntä tietysti kuin myyrkyllistä eläintä. Ylioppilaana ollessani [1838-1844] satuin Helsingissä näkemään osoitteen T:n ky'ystä pilkkakirjoituksiin. Siihen professoriperheeseen, jossa olin asuntoa, tuli kerran painettu kirje eli oikeastaan paskilli allekirjoitettuna: "Semper idem Daniel Tockelin". Tämä kirje kuvaili ivallisesti erään hyvin tunnetun rouvan P kaupungista sekä koko ulkomuodon, e. m. silmät, suun, nenän ja hiukset y,m,, että myös hänen hengelliset avunsa tai oikeintaan siveelliset vajavaisuutensa, varoittaen ihmisiä antaumasta hänen kanssaan tuttavuuteen. Rouvaparka, joka oli tunnettu terävästä älystänsä, oli luultavasti terävällä kielellään kovasti loukannut T:nin arimpaan paikkaan. Mutta kyllä T. kostoksi hosui hänen pahanpäiväisesti. Semmoisia kirjeitä tuli ko'olta Helsinkiin ja todenmukaisesti myös muihin kaupunkeihin. Pilkkakirjoitus oli niin älykkäästi kokoon pantu, että "corpus delicti" kohta tunnettiin, vaikk'ei hän ollut nimitetty. Kun sama rouva sittemmin tuli Helsinkiin, nosti hän semmoisen huomion, että häntä tarkasteltiin kuin eriskummallista ilmiötä. Hänen siis oli täytymys mitä kiiruimmin jätää koko pääkaupunki.   Kuvauksen perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että joku Tocklinin kynän uhri on kostanut toimittamalla viralliseen lehteen 3.5.1838 ilmoituksen, joka näytti siltä, kuin Tocklinin vaimo tiedottaisi mielenvikaisuudestaan ja holhouksenalaisuudestaan. Tocklin ei kuitenkaan ollut tässä vaiheessa naimisissa. Korjaava ilmoitus julkaistiin 21.8.1838. Daniel Tocklin meni naimisiin vasta  15.8.1841, kun äitipuolensa oli ollut kuolleena puolisen vuotta. Hän asui vaimonsa Lovisa Wikströmin kanssa tontilla 188, kunnes he muuttivat vuonna 1854 Kokemäelle (RK  1843-49 , 1850-55 ). Siellä he asettuivat Kakkulaisten Nikkoon, jonka omisti nimismies Sahlberg. Daniel Tocklin kuoli 11.11.1859 (RK 1855-61 s. 498).

Avainsanat: akatemia ajaa aika julkaista isä iltatähti ilmoitus ilmiö ilmaq häntä hän huone hiukset helsinki elisabeth daniel carl asunto asua anna pori carl ferdinand nordlund 1800-luku äiti vuotias vaimo vaikuttaa vaihe uhri tässä turku tuli tontti tavallinen sää syntyä syntymä suu sahlberg rouva riita raatihuone pääkaupunki puoli poika pappi onni olin nimismies nenän nenä naimisiin muodostaa mitä lähetti luonto lovisa lehti käsi kynä kuvaus kurkku kuolema kuolla kova koulutus korkea koko kirjoittaa kirje kaupunki katu


blogivirta.fi