Tänään on 14.11.2019 13:22 ja nimipäiviään viettävät: Iiris ja Iris. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

Uusia näyttelyitä 2 tai 3 ja uusia museoita yksi

Julkaistu: · Päivitetty:

1) Jo runsas viikko sitten poikkesin Sinebrychoffin Lucas Cranachin näyttelyyn. En sieltä poistuessani ollut hirveän otettu vaan päivitin FB:hen "Olen melko varma, että olen muutamassa yksittäisessä maailman museossa nähnyt yhtä monta Cranachia kuin on Koffin näyttelyssä, mutta kyllä se kandee käydä katsomassa. Jos on Museokortti tai muu ilmaisväline." Vasta jälkikäteen tuli mieleen, että on mahdollisuuksien rajoissa, että Paavali Juusten (ja muut suomalaiset Saksassa opiskelleet) olisi voinut nähdä esimerkiksi jonkun painokuvista. Jotka näyttivät nyt seksuaalisemmilta kuin muistinkaan. Lucretian tikarikin sai uusia merkityksiä, kun sitä jäi tarpeeksi kauan katsomaan. 2) Perjantaina talsin Pasilaan etsimään musiikkimuseo Famea, joka oli avattu edellisenä päivänä. Reittini perille ei ollut suoraviivainen, mikä oli osin oman ymmärrykseni puutetta. Paikka on helpointa löytää ulkoa: (samannimisen ravintolan) ovi on lähempänä Länsi-Pasilaa ja suunnilleen lasten kiipeilytelineen kohdalla. Ylen promojuttu oli otsikoitu "Helsingin uusi musiikkimuseo on elämyksellisempi kuin Tukholman Abba-museo, mutta ahdasta siellä voi tulla" . Ahtauteen on tosiaan mahdollisuus, sillä kauppakeskuksen kalliita neliöitä ei tarkoitukseen oltu ylettömästi hankittu. Ahdasta oli ainoalla Abba-museokäynnillänikin, mutta sain siellä kyllä huomattavasti enemmän elämyksiä ja positiivisia muistoja kuin tästä. Kuten etukäteen oli kerrottu esillä oli musiikkihistoriamme kunniakaartiin nostetut. Eikä sitten paljon muuta. Kustakin avainhenkilöstä oli vitriinissä jotain aitoa ja kosketusnäytöllä pitkä teksti, musiikkinäytteitä ja mahdollisuus jättää oma muisto. Ilmeisesti B-sarjan henkilöitä löytyi saman tilan toisilta näytöiltä, mutta tarkastin vain sen, että museon aikajana ei todellakaan ulottunut 1870-lukua aiempaan. Ja mitä oli se vähä muu? Alussa kuvaesitys, joka kävi läpi Suomen musiikkihistorian, jossa "entistä aikaa" edusti runonlaulajat. Sillä eihän meillä ollut populaarimusiikkia ennen gramofonia. Kaksi virtuaalikypäräpistettä, joihin en tutustunut. Ja C-sarjan huone, johon oli segregoitu naiset. Tästä olisi voinut maksaa 25 euroa. Toistan kohdasta 1: "Jos on Museokortti tai muu ilmaisväline". 3) Perjantaina avautui Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa ja Helsingin kaupungin taidemuseossa Anna Kortelaisen kuratoima näyttely Mieliala - Helsinki 1939-1945. (Yksi vai kaksi näyttelyä, tulkintakysymys.) Vasta taidemuseoon ehdittyäni minulle selvisi, että Hakasalmen teemana oli ollut evakuointi. Toki näyttelyä kiertäessäni huomasin kaikkea evakuoidun ja pysähdyin erityisesti Valtionarkiston ja Helsingin yliopiston kirjaston kuvien kohdalle. Jossain vaiheessa havahduin katsomaan kuvien lähteitä. Valtaosa oli SA-kuvia eli silkkaa propagandaa. Kommentointiinko tätä jossain? Ei minun nähdäkseni. Meille esitetään edelleen sotavuodet niin kuin valtio katsoi ne asialliseksi esittää jo 70 vuotta sitten. Onko näin hyvä? Kuvitteleekohan keskivertokävijä nähneensä totuudellista dokumentaatiota? Taidemuseossa kuva-aineistossa oli enemmän säröjä, sillä oli tehty poimintoja poliisikuvista. Vakka SA-kuvia riitti tännekin. Itse taiteesta en löytänyt sotaa ollenkaan. Kaupunkikuvat olisivat voineet yhtä hyvin olla ajalta ennen tai jälkeen sodan. Ehkä mielenkiintoisinta koko jutussa.

Avainsanat: museot yle voi viikko yliopisto saksa sa propaganda positiivinen paikka teksti teema tarkoitus taide taidemuseo suomi sota sinebrychoff sarja varma valtio valtaosa vakka vaihe uusi tänne tutustua tuli tukholma kaupunginmuseo kaupunki kauppakeskus kallis jättää huone helsinki hankittu fb esittää esimerkki elämys avaa löytää länsi lähde luku lucas käydä kuva koko koff kirjasto kerrottu museo musti muisto mitä mieliala maksaa mahdollisuus näyttely nähdä neliö muut muu paavali ovi onko anna alku aika aito


blogivirta.fi