Tänään on 18.11.2019 10:38 ja nimipäiviään viettävät: Tenho, Jousia ja Max. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Kauppakeskuskonsepti kaipaa päivitystä tälle vuosituhannelle

Julkaistu: · Päivitetty:

Tämän syksyn muodin johtoteema on aivan selvästi jakomielisyys. Niin sujuvasti uutisissa on vuoroin ilmastoahdistuttu milloin mistäkin kulutuksen muodosta, ja samaan hengenvetoon toivotettu avosylin tervetulleeksi maahan uusia halpavaateketjuja ja kauppakeskuksia. Plus tietysti kauhisteltu sekä ostohulluutta että suomalaisten mieltymystä halpakrääsään ja kannettu huolta siitä ettei kulutuskysyntä kasva tänä vuonna ihan hulluna. Tämän jakomielitaudin lopputulos on kyllä tiedossa: kulutushulluuden ajan loppu on luvassa, jännittävää on vain se loppuuko se vapaaehtoisen järkevöitymisen ansiosta vai joutuuko planeetta pistämään stopin vähän kovemmilla otteilla. Itse toivoisin ensimmäisen vaihtoehdon toteutuvan, ihan vain siksi että tuleehan se nyt olemaan hemmetin noloa tarinoida lapsosille siitä miten maailman luonnonvaroja ei suinkaan tuhlattu ylelliseen elämään ja ihmeellisiin nautintoihin vaan lähes kertakäyttöisen roinan vuoreen ja keinotekoisesti luotujen trendien perässä juoksemiseen kauppakeskuksissa joissa viihdyttiin aina vain huonommin ja joiden kannattavuuskin alkoi olla vähän niin ja näin. Kestävän muodin puolestapuhuja Outi Les Pyy innostui visioimaan  blogissaan vähän paremmin nykyaikaan sopivaa kauppakeskuskonseptia. Innostuin haaveilemaan perässä. 2000-kauppakeskussuunnittelun kestäväksi innovaatioksi ei oikein sovi labyrintin ottamista esikuvaksi kuten Redissä, ja uudenkiiltävä Triplakin tuntuu jotenkin tunkkaiselta myötähäpeää herättävine englanniksi nimettyine kerroksineen. Siis kuinka uskottava on keskellä Pasilaa tönöttävä kuutiohirviö, jonka kantavana teemana on yrittää saada asiakasvirta kuvittelemaan että he ovat jossain, tai missä tahansa muualla kuin Pasilassa? Sorry, mutta kauppakeskuksen kerroksesta ei millään saa pikkumanhattania (miksi kukaan edes haluaisi? Manhattan on kallis, harmaa ja ruuhkainen), ja se että alimmassa kerroksessa voi surffata ja pelata rantalentistä ei "ihan" riitä tekemään siitä Waikiki Beachia (Wizard Stones ja honut tänne, kiitos, niin jatketaan keskustelua). Entä kuinka montaa halpatuotteita myyvää ketjuliikettä Suomi todella tarvitsee? Jooei. Tämä ei enää toimi, ja koska ilmastokeskustelu tuskin hiljenee minun elinaikanani, uskallan väittää ettei se ala tulevaisuudessa toimia sen paremmin.  On keksittävä jotain muuta. 1900-luvun kauppakeskus perustui tarpeiden luomiselle ja ostohysterialle. 2000-luvulla voisimme palata miettimään, mitä ihmiset todella  tarvitsevat. Perustarpeet pysyvät, mutta nykyään tarvitaan muutakin. Mahdollisuutta tavata tulevia ystäviä ja elämänkumppaneita luontevasti? Sivistystä päähän ja sydämeen? Rauhaa, kauneutta ja vihreyttä? Kyllä, kyllä ja kyllä. Entäs sitten terve kulttuurinen itsetunto ja omaleimainen kulttuuri kansainvälisen tasapäistämisen vastapainoksi? Mahdollisuuksia korjauttaa ja kierrättää? Matalan kynnyksen paikkoja joissa voisi oppia uusia taitoja? Nämäkin kuulostavat hyviltä. Minun 2000-luvun kauppakeskukseni katolla voisi olla talvipuutarha jossa voi käyskennellä ja josta voisi ehkä vuokrata viljelylaatikonkin jonka hoitamiseen työntekijät antaisivat opastusta. Jonnekin varmaan sopisi muutama aurinkopaneeli. Sisältä löytyisi kirpputoreja, tyylikkäitä second hand-putiikkeja, pienkonelainaamo, antikvariaatti, antiikkiliikkeitä sekä hyviä käsityökauppoja. Kudonta-asema jossa voisi käydä paukuttamassa parissa tunnissa uuden maton. Pelikauppa jossa voisi myös viettää aikaa pelaten. Korjaus- ja pukuompelijat, suutarit, taidelainaamot ynnä muut tärkeät postkonsumeristisen maailman perusyrittäjät joilla ei kuitenkaan ehkä ole varaa maksaa kalliita vuokria, voisivat toimia basaarimaisessa tilassa. Kansanopiston tyylikäs toimipiste. Kahviloita ja ravintoloita joiden yhteydessä olisi viherseiniä joissa kasvaisi yrttejä ja vaikka amppelimansikoita. Kierrätyspisteitä ja kirjastojakaan ei ole yhtään liikaa. Kauppakeskukseni ei myöskään yrittäisi olla maailman 30176879:s miniversio jostakin ulkomaan "hienommasta" paikasta, vaan se tarjoaisi matkailijalle näyteikkunan Suomeen. Karjalanpiirakkakoju? Saamelaismuseon sivutoimipiste? Maretariumin pikkuveli keskeisemmällä sijainnilla? Kyllä me keksisimme, jos vaivautuisimme edes yrittämään. Lopputulos voisi olla sekä hyödyllisempi että hauskempi kuin tämä sitäsamaavähänisommin-konsepti jota meille tyrkytetään tänäkin vuonna taas hiukan isommalla volyymillä.  Vai mitä mieltä te olette? 

Avainsanat: yhteiskunta muoti ilmiöt ystävä yrtti yrittää vuokrata voida voi viettää varaa uutinen ulkomaa tänne työntekijä tyylikäs tunti tuleva trendi toivoa tila terve teema tavata syksy suomi stones sopia second saada ravintola rauha päähän päivitys planeetta pikkuveli pelata palata outi oppia muutama muut muualla mitä me manhattan maksaa luonnonvara lopputulos käydä kulutus kulttuuri korjaus konsepti kestävä kauppakeskus kauneus katto kansainvälisen kallis kahvila jännittävä itsetunto harmaa entäs englanniksi aurinkopaneeli asema ala


blogivirta.fi