Tänään on 17.11.2019 14:29 ja nimipäiviään viettävät: Eino, Einari, Einar ja Enar. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Lady of The Mess:

Pyhäinpäivänä muistot elävät ja sytytän kynttilän

Julkaistu: · Päivitetty:

On pyhäinpäivän ilta. Moni juhlii tänään halloweenia, mutta meillä ei sitä juhlita. Halloweenia ei minun nuoruudessani tunnettu kuin amerikkalaisista elokuvista karkki ja keppos -lapsineen enkä ole sille myöhempinäkään vuosina lämmennyt. Lapsemme ovat tahoillaan toki saaneet sitä juhlia ja juhlivat ystävineen tänäkin iltana, mutta meillä kotona vietetään pyhäinpäivää. Ja niin vietetään monessa muussakin suomalaiskodissa, sillä tänään ovat hautausmaat yhtenä kynttilän liekkien merenä ihmisten muistellessa poisnukkuneita läheisiään. Meidän kynttilämme on sytytetty  terassille kanervikkoon kuten monena aiempanakin vuonna, sillä sekä isännän että minun sukujemme haudat ovat liian kaukana, jotta niille pääsisimme. Tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat. Kynttilöitä sytyttäessä ja liekkien lepatusta katsellessa muistelen heitä, jotka eivät enää täällä kanssamme vaella. Omia läheisiäni ei rajan taakse tänä vuonna ole siirtynyt, mutta kuolema on kuitenkin korjannut satoaan  muutaman ystäväni perheissä ja mielessäni ovatkin he, joille suru ja kaipaus ovat tänä pyhäinpäivänä lähellä ja jotka tänä iltana istuvat kotiseurakuntiensa kirkoissa kuuntelemassa poisnukkuneiden läheistensä nimien lukua. Toki kaipaus ja suru itsellekin tähän päivään liittyvät. Niin kuin muistotkin, joista useimmat varmasti aika on jo kullannut. Mutta sittenkin niiden muistojen myötä ovat rakkaani vieläkin liki. Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa. Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä. Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. Sillä minulla on aina sisar. Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti Pohjois-Karjalan mökin rappusilla kahvipannu jo kuumana meitä kesälomalaisia. Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja  luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta. Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus. Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä, vaikka lähellä oli se elämän liekin sammuminen yhden läheisemme kohdalla tänä vuonna.  Elämän liekki lepattaa päiviemme määrän eikä kysy lupaa silloin, kun se sammuu. Onneksi olemme läheisemme vielä saaneet täällä pitää. Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä. Sillä minulle pyhäinpäivä merkitsee myös toivoa jälleennäkemisestä. Sitten joskus. Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen eikä sen määrää kukaan tiedä etukäteen ja että jokaisen on täältä joskus lähdettävä. Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme. Niinpä sytytän kynttilän. Ja muistan. Kenen muistoksi sinun kynttiläsi liekki tänään lepattaa? Rauhallista pyhäinpäivää sinulle! Lady of The Messiä voit seurata myös Facebookin ,  Bloglovinin ,  Instagramin ,  Twitterin ,  Blogit.fi:n ,  Tumblr`n  ja  Pinterestin  kautta.

Avainsanat: karjala juhlia isä isäntä instagram ilta ihminen hän halloween fi facebook elävä elämä elokuvista bloglovin blogi antti aika muutama muisto muistella muistaa mieli messi luku liekki lapsi lady kysyä kynttilä kuuma kuolema kotona kesä katsella karkki siirtyä seurata selkä satu rajan päivä pyhäinpäivä prinsessa pitää pinterest perhe paras opettaa onni nukkua noita neuvoa mökki sytytänkynttilän muistot lifestyle ajatuksia ystävä viisaus usko tyyne twitter toivoa toivo terassi sytyttää suuri suru soittaa sisar simo


blogivirta.fi