Tänään on 20.11.2019 13:53 ja nimipäiviään viettävät: Jari, Jalmari, Hjalmar ja Pontus. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Min Dikt:

Runo 20 vuoden takaa

Julkaistu: · Päivitetty:

Löysin vanhalta disketiltä ystävälleni kirjoittamani runon vuodelta 1995. En tiedä, onko tämä mistään kotoisin, mutta on kiva päivittää tätäkin blogia.  I Aloittaa onnittelunsa puhumalla jostain muusta kuin onnittelun kohteesta. Tämä on maailmani selitys: minä olen menettänyt erinäisiä ääniä, en ole saanut yhtään takaisin, maailmani selittyy jostain muualta käsin kuin siitä mitä pystyn sanomaan. II Kaikki 'tässä ja nyt' -hetket katoavat lopulta latojen taakse, suunnattomilla pelloilla Ukrainassa, mikä minnekin, minä en enää tiedä: on otettava kiinni, epäonnistuttava, tehtävä kaikkensa ollakseen edes jotenkin huono: rumuus pysäyttää ajan ja epämiellyttävyys liikkeen. III Kenestä puhun, jäänee epäselväksi: se on minun vikani enkä minä koskaan ilmeisesti pääse asioihin käsiksi. Kun kirjoitan, kirjoitan: se on sokeutta. IV Olen aiemmin kysynyt, oletko nainen vai mies: enää se ei ole tarpeen. Kysymykset kääntyvät itseäni vastaan. Tapaan itseni kaduilla, joilla venetsialaiset kulkevat pitkin poikin, olen hovimies ja riennän kohti minuutta: jotain on tarttunut niistäkin hetkistä, jolloin olen auliisti luovuttanut minuuteni sinulle tarkistettavaksi. V Olisi liian helppoa vain sanoa jotain lohdullista: aika kulkee emmekä me koskaan saa sitä kiinni. En aina ole riittävän viisas sanoakseni sellaisista asioista mitään ja sinä tiedät, millaisista asioista minä puhun: minut puhutaan ennemmin kuin sinut. VI Mitä olen yrittänyt sanoa, jää epäselväksi, niinkuin kaikki muukin. Tällaisista kosmogonioista minä pidän: luolan alla on vielä yksi luola, loputtomiin, ja vaikka putoan kauan, en tavoita lattiaa.

Avainsanat: ääni ystävä viisas runo päivittää onko nainen mitä minä ukraina tehtävä sinä selitys v blogi aika kirjoittaa katu jää iii huono hetki mies menettää me luola loputon lattia kysymys kulkea


blogivirta.fi