Tänään on 12.11.2019 13:03 ja nimipäiviään viettävät: Virpi, Konrad ja Kurt. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sairaan rakas elämä:

Neuvostoihmisen loppu

Julkaistu: · Päivitetty:

Monet muistavat kuinka ensin romahti Berliinin muuri ja kohta myös Neuvostoliitto. Minä muistan kuinka istuin autossa Helsingin rautatieaseman luona. Vaimoni oli mennyt junalle vastaan sisarentytärtään ja minä odottelin heitä. Silloin kuulin muurin murtumisesta radiosta ja huikkasin ikkunasta odotetuille, että muuri murtuu. Kommunismissa eläneille muutos oli suuri shokki. Luin äsken kirjan, joka kuvailee äärettömän hyvin neuvostoihmisten tuntoja Gorbat šo vin aikana ja sen jälkeen. Teos on Svetlana Aleksijevitsi š in Neuvostoihmisen loppu - KUN NYKYHETKESTÄ TULI SECOND HANDIA .  Teos on paksu, mutta helppolukuinen. Se on fresko, joka koostuu lukemattomien ihmisten muistoista, tuntemuksista ja kokemuksista. Joidenkin henkilöiden tarinoita kuvataan pitkään ja monet ovat mukana vain fragmenttimaisina toteamuksina. Kirjoittaja on haastatellut tavallisia ihmisiä vuodesta 1991 vuoteen 2012.  Monille Neuvostoliiton sortuminen oli järkytys. Valtion hirvittävästä historiasta huolimatta monet ovat kokeneet olleensa rakentamassa jotakin tärkeää. Sitten koko missio katosi hetkessä eikä tilalle ole tullut oikein mitään, paitsi epävarmuus.  Jotkut osasivat jättää Neuvostoliiton saman tien taakseen ja aloittaa uuden elämän uudessa järjestelmässä.  On myös ihmisiä, jotka eivät kaipaa menneisyyttä, mutta uusi järjestelmäkään ei tunnu omalta.  Lukijalle kerrotaan muun muassa kuinka erään perheen isä katosi ja äiti joutui vankileirille tytär mukanaan. Sittemmin lapset siirrettiin viereiselle leirille. Äidin saattoi vielä nähdä. Vuoden päästä lapset siirrettiin muualle ja heistä ruvettiin kasvattamaan kunnon kommunisteja. Isän paikan valtasi Stalin. Kun äiti ja tytär tapasivat vuosien jälkeen, heidän oli vaikea suhtautua toisiinsa. Äidillä oli muistot leiriltä ja tytär palvoi Stalinia.  Kirjasta puhutaan Neuvostoliitossa kasvaneista ihmisistä neukkuina. Nimitys kuulostaa halventavalta, mutta se kuvastaa mielestäni hyvin neuvostojärjestelmän tuottamaa identiteettiä, jota on vaikea mukauttaa uuteen tilanteeseen.  Lainauksia: - Minä en pidä siitä mitä nyt on, en ole ihastunut. Mutta en myöskään halua Neukkulaan. En kaipaa menneisyyteen. Valitettavasti en muista sieltä mitään hyvää.  - Minä taas kaipaan takaisin. En kaipaa neuvostomakkaraa, kaipaan maata, jossa ihminen oli ihminen. Ennen sanottiin "tavalliset ihmiset", nyt "tavallinen rahvas". Huomaatteko eron? - Perestroika oli minulle mieleen vain alussa. Jos joku olisi silloin sanonut meille, että presidentiksi tulee KGB:n everstiluutnantti ... - Meillä on vääränlaista kapitalismia ... - Lakatkaa toivomasta muunlaista kapitalismia ... - Solovetskin leirin portille oli ripustettu bol š evistinen iskulause "Ajamme ihmiskunnan rautaisella kädellä onneen." Siinä on resepti ihmiskunnan pelastamiseksi.  - Tässä sattuva vitsi ... Terroristit ovat katsomassa Italian nähtävyyksiä. Tulevat Pisan tornille. Nauravat: "Amatöörejä." Jos haluaa ymmärtää Venäjän nykytilaa, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea.   

Avainsanat: kirjallisuus historia ääretön äiti ymmärtää vitsi venäjä vaimo vaikea uusi tässä tytär tuli terroristi teos tarina suuri suhtautua stalin second resepti rautatieasema radio päästä presidentti pisa perhe paksu nähdä nimittää neuvostoliitto neuvostoliitossa muutos muuri muisto mitä minä lukija lukea leiri lapsi käsi kuvata koko kirjoittaja kirja kgb kapitalismi kaivata jättää järjestelmä italia isä ikkuna ihminen ihmiskunta ihastua identiteetti henkilö helsinki elämä berliini auto alku menneisyys maata


blogivirta.fi