Tänään on 11.11.2019 22:50 ja nimipäiviään viettävät: Panu ja Boris. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Minä parempi, sinä huonompi- vauvakatokeskustelu on suoraan lastentarhasta

Julkaistu: · Päivitetty:

Valinta yrittää saada tai olla yrittämättä saada lapsia ei ole oikeastaan moraalinen valinta ollenkaan. Niinpä tämän rasittavan ”minä hyvä, sinä huono”-kisan, jota etenkin (jotenkin katkeroituneet?) vanhemmat harrastavat, voisi lopettaa, mieluiten eilen. Isänpäivänä Pekka Juntti  pitää kuitenkin tyylilajia hengissä Ylellä. Edellinen saman linjan kirjoittelija valtakunnan suurmediassa taisi olla Heli Vaaranen  joka kertoi nätisti ja herttaisesti, miten lisääntymispäätös on oma valinta, mutta lapsia hankkineet ovat muuten vaan vähän parempia, kypsempiä ja ylipäätään ihanampia kuin lapsivapauden valitsevat kanssakulkijat. Sen sijaan että sanoisin molemmille täsmälleen, mitä heidän kypsyydestään ajattelen, vedän kiltisti henkeä ja etsin rautalankani ja ratakiskoni. Aikuiset ihmiset kyllä kestävät typerääkin valintojensa kommentointia, mutta tässä keskustelussa olisi korkea aika ajatella edes lapsia.  Moni toivotuimmistakin lapsista nimittäin kärsii vanhempiensa kypsymättömyydestä ja itsekkyydestä. Siksi lisääntymisen hehkuttaminen tai sen maalaaminen velvollisuudeksi tai kunnollisen ihmisen mitaksi ei ole ainoastaan typerää vaan se on myös vastuutonta. Jos kukaan aihetta pyörittelevä erehtyy lisääntymään mielipideilmaston takia, tuloksena ei ole todennäköisesti onnellinen ydinperhe jossa kaikilla on hyvä olla, vaan kärsimystä vähintään kolmelle ihmiselle. Verotuloja kärkkyvä yhteiskuntakin saa pitää varansa, että selviää niistä välillisistä kustannuksista joita alkaa kertyä kun ihmisiä menee rikki. Edelleen, tulevia omaishoitajia kaipaavat voivat yllättyä ikävästi huomatessaan etteivät kaikki halua hyysätä pitkäaikaisia pahoinpitelijöitään. Lapsia hankitaan, koska heitä halutaan itsekkäästi ja geenien orjina hankkia. Lapsia ei hankita, koska heitä ei haluta itsekkäästi ja geenien orjina hankkia. Toisinaan -itse asiassa aika usein- kaiken ratkaisee sattuma. Vahinkoraskauksia ja tahatonta lapsettomuutta sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Maailma on paikka jossa jotkut täydellisen soveltuvat ihmiset eivät pääse kasvattamaan lapsia vaikka kovasti haluaisivat, ja toisaalta se tämä paikka jossa lisääntymään on mennyt moni sellainen jonka olisi totisesti kannattanut jättää se touhu suosiolla välistä. Se joka ei tätä tiedosta, elää hyvin ahtaassa kuplassa jossa kaikkien koulutettujen ja fiksujen kaverienkin arki on myös suljettujen ovien takana täsmälleen sitä miltä näyttääkin. Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi, lisääntymättä eivät jätä vain ne epäkelvot yksilöt jotka tajuavat kypsymättömyytensä ja huonoutensa, vaan myös kaikin puolin kunnolliset ihmiset joita koko touhu ei vain kiinnosta. Todella karmeita tapauksia ovat -minun mielestäni- ne yksilöt jotka omasta erinomaisuudestaan syvästi vakuuttuneina haluavat levittää geenejään mahdollisimman laajalle kepulikonstein.  Todellista hullun hommaa, suorastaan vaarallisen typerää, on yrittää syyllistämällä ja sättimällä saada lastenteosta (tai kasvisten syömisestä, tai yhtään mistään) kiinnostumaan ihmiset joiden juttu kyseinen puuha ei ole. Täytyy sanoa, että lasten takia toivon hartaasti että tilanne olisi toisin päin -että lasten hankkimista suunnittelevat grillattaisiin yhtä huolella kuin keskiverto vapaaehtoisesti lapseton tulee elämänsä aikana valinnastaan grillatuksi. Ehkäpä siten välttyisimme edes osalta siitä suunnattomasta kärsimyksestä jolle monet hyvät ja kunnolliset ihmiset lapsensa altistavat aivan huomaamattaan. Ihmiset jotka tekevät lapsen saadakseen itselleen vanhuudenturvaa, jonkun saavuttamaan ne asiat jotka itseltä jäivät saavuttamatta, maailmalle pelastajia (eikö meidän pikemminkin pitäisi yrittää pelastaa maailma lapsille?), elämälleen merkityksen ja sisällön tai, mikä kammottavinta, jonkun joka rakastaa ehdoitta koska ei voi valita tunteitaan, ansaitsevat gloorian sijasta sellaisen moraalisaarnan että korvat punoittavat koko viikon. Ojennetuksi tuleminen olisi heille paljon parempi kuin tulla muistetuksi siten kuin heidän lapsensa heidät tulevat muistamaan. Pikkulapset jotka rakastavat ehdoitta nimittäin kasvavat aikuisiksi ja kehittävät arvostelukyvyn -ja monen vanhuksen märinä yksinäisyydestä johtuu siitä että aikuistuneet lapset ovat käyttäneet sitä arvostelukykyään ja pitävät itsestään huolta kun vihdoin siihen pystyvät. Eksistentiaalisessa mittakaavassa fakta on, että me kaikki unohdumme suhteellisen pian sitten kun aika meistä jättää. Voimme tietysti tavoitella kuolemattomuutta ja ikuista muistoa, mutta siinä onnistuminen on lopulta onnenkantamoisesta kiinni. Jokainen tietää Tutankhamonin, suhteellisen vähämerkityksisen mutta hyvin säilyneen faaraon, mutta Gorm Vanhan muistaa jo paljon harvempi. Kainuun kuningas Kaukomieli ja kuningas Arthur ovat niin myyttisiä ettei olemassaolosta nimen takana ole varmuutta. Sankarit jotka saapuivat ensimmäisinä Afrikasta Eurooppaan, Tahitilta Havaijille, jääkauden jälkeen Suomen niemelle, ovat unohtuneet jo ennen ajan alkua, vaikka he jos ketkä ansaitsisivat tulla muistetuksi. Niin ovat unohtuneet myös vasarakirveen ja kampakeramiikan keksijät, luolien ja kallioiden maalaajat, vanhimpien myyttien ensimmäiset kertojat. Ehkä heidän sukunsakin ovat tässä välissä sammuneet. Vain heidän tekojensa jäljet selviytyvät. Ja, koska sekä Kant että nykyfysiikka ovat yksimielisiä siitä että aika on perimmiltään havainnon muoto -että aikaulottuvuus ei ole universumin perusominaisuus vaan tapa jolla maailma näillä main järjestyy- tosiasia on että me kaikki olemme oikeastaan kuolemattomia jo nyt. Olemme osa maailmankokonaisuutta. Erittäin paikallinen ja tilapäinen ilmiö, kyllä, mutta ilmiö kuitenkin. Se mitä meistä jälkeen jää ei riipu lisääntymisvalinnoistamme vaan teoistamme ylipäätään- sekä hyvästä onnesta. Moni on saanut suuren perheen vain menettääkseen sen, mutta toisaalta Inannan suosiolla voi pärjätä pitkälle . Se mikä tässä keskustelussa olisi oikeasti moraalista olisi lopettaa lastentarhatasoinen kilpailu, haukkuminen ja oman hännän nostatus. Ketään ei pitäisi syyllistää vapaista valinnoistaan, keltään ei ole oikein tivata syitä siihen miksi he tekevät yksityiselämän kovaan ytimeen kuuluvat valinnat niin kuin tekevät. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus valita vapaasti, ilman painostusta tai palopuheita mihinkään suuntaan. Elämä vie meitä kaikkia, eikä ihmisenä kasvaminen ei edellytä määrättyjen oikeiden valintojen tekemistä. Se vaatii sitä että saa elää tarpeeksi kauan ja että on kykenevä oppimaan ja kehittymään. Yleisen elämänkokemuksen perusteella jotakuinkin jokainen aikuinen tietää -jos malttaa pysähtyä hetkeksi miettimään- että moni pysyy ikänsä henkisesti itsekkäänä kakarana, lapsiluvusta riippumatta. Voitaisiinko kaikki tehdä  parhaamme sen eteen, ettei niin kävisi itselle? Lopuksi: lasten kärsimyksen lisäksi vanhemmuuden meriittinä esittävä näkemys on julma niille jotka eivät ole saaneet valita vapaasti tilannettaan. Se sokeuttaa niiden vanhemmien hädälle jotka tekivät virhevalinnan -on kuvaavaa että sellaisten perheiden pahoinvointi on tällä hetkellä tabuaihe. Se myös satuttaa vastentahtoisesti lapsettomia. Vaikka he ovat kirjoituksissa ihan eri asia kuin lapsivapaat ryökäleet, tosielämässä heidät erottaa ryökäleistä ainoastaan jos pakottaa heidät avaamaan asioita jotka ovat sekä hyvin yksityisiä että hyvin kipeitä. Ulospäin näkyy vain lapsiluku. Hyväntahtoiset kommentit ja neuvot jotka ovat lapsivapaan mielestä rasittavia ja ärsyttäviä, ovat tahattomasti lapsettomalle helposti suoranaisen julmia. Juntin, Vaarasen ja heidän hengenheimolaistensa kirjoittelusta ei oikein huo'u sellainen arvostelukyky ja hienotunteisuus jota ansaitsee osakseen jokainen jolla lisääntymiskysymykseen liittyy syvää henkilökohtaista tuskaa. Valitettavasti sellaisia ihmisiä kuitenkin heidänkin elämässään aivan varmasti on. Oman hännän nostaminen ei ole mitään harmitonta hupia tälläkään kertaa. Tässäkin keskustelussa eniten kärsivät löytyvät hiljaisten sivustaseuraajien joukosta. 

Avainsanat: yhteiskunta perhe ilmiöt etiikka yrittää yllättyä yle yksityinen yksinäisyys yksilö voi verotulo vetää vapaaehtoinen vanhemmat vanhempi valtakunta valita valinta universum kustannus kupla kuningas korkea kommentointi koko kisa kilpailu kestävä lapsi kävisi kärsiä tässä tuska tuleva tosielämä tosiasia toukokuu tilanne tietää tapaus tapa suosio suomi sisältö sinä sankari saapua saada ratkaista rakastaa pitää pelastaa pekka pakottaa paikka paikallinen pahoinvointi ovi orja onni onnellinen näkemys muoto muisto muistaa moraali mitä mittakaava minä me main mahdollisuus maailma lopettaa linja levittää keskutelu kasvis kasvaa kainuu jää jättää jäljet juttu juntti julma jolla jokainen isänpäivä ilmiö ihminen häntä huoli hullu henkinen henkilökohtainen henki heli aika afrikka hankkia haluta fakta eurooppa erottaa elämä arthur arki antaa ansaita ajatella aikuinen


blogivirta.fi